Kuva: Pixabay
Oletko koskaan osallistunut harjoitukseen, jossa silmäsi peitetään ja joku toinen taluttaa sinua? Etenet haparoivin askelin, kun taluttajasi kuljettaa sinua jonkinlaisella esteradalla tai epätasaisessa maastossa. Haluaisit kiskaista huivin silmiltäsi, koska olet varma, että hetkellä millä hyvänsä törmäät seinään tai kompastut kasvoillesi.
Tämä on loistava luottamusharjoitus, josta saat vihiä, miten suuri on juuri sinun tarpeesi hallita tilanteita. Voisiko se myös heijastella kykyäsi luottaa Jumalaan?
Brennan Manning kertoo kirjassaan Ruthless Trust, hellittämätön luottamus, kuinka yhdysvaltalainen eetikko ja filosofi John Kavanaugh pyysi äiti Teresaa rukoilemaan puolestaan. Äiti Teresa kysyi, minkä puolesta mies halusi rukousta.
“Rukoile minulle selkeyttä”, Kavanaugh pyysi.
Äiti Teresa kieltäytyi.
“Selkeys on viimeinen oljenkortesi, jossa roikut”, hän sanoi. “Minulla ei ole koskaan ollut selkeyttä, mutta olen aina luottanut. Rukoilen siis, että luotat Jumalaan.”
Oma luottamukseni Jumalaan on rakoillut usein. Olen mielestäni seurannut Jumalan johdatusta, ja tilanteet ovatkin levinneet käsiin. Kerran petyin Jumalaan niin, että tosissani harkitsin eroa hänestä. Kuten ihmissuhteissa, Jumalankin kanssa luottamus voi mennä hetkessä, mutta luottamuksen rakentaminen saattaa kestää kauan.
Usko passivoi, luottamus aktivoi?
Törmäsin taannoin Joanna Weaverin Embracing Trust, luottamuksen sisäistäminen -kirjassa hyödylliseen listaan, jonka avulla voi arvioida luottamustaan Jumalaan.
1. Pidänkö etäisyyttä Jumalaan? En vietä aikaa hänen kanssaan enkä kysy häneltä suoria kysymyksiä.
2. Tuntuuko rukouselämäni kuolleelta? Koska en halua pettyä, en pyydä häneltä mitään.
3. Uskonko, että Jumala rakastaa minua?
4. Tuntuuko ylistäminen teeskentelyltä?
5. Tuntuuko Raamatun tutkiminen velvollisuudelta?
6. Epäilenkö Jumalan hyvyyttä minua kohtaan ja koen hänen olevan minulle vihainen?
7. Koenko olevani jumissa; harmittelen menneitä ja pelkään tulevaisuutta?
Löydätkö sinä kenties itsesi jostain näistä? Jos kysymyksistä kolahti jokin, saatat olla Jumalan kanssakin kuin tuo tekstin alun luottamusharjoituksen varovainen talutettava. Etenet mutta takakenossa.
Vai oletko kenties sitä tyyppiä, että luottamusharjoituksessa lompsit rohkeasti eteenpäin? Ehkä olet valmis jopa hölkkäämään taluttajasi rinnalla. Heittäydyt hänen varaansa täysin. Tällaiseen luottamukseen Jumalan kanssa Raamattu haastaa meitä.
Tiesitkö, että useimmiten Raamatussa sanan uskoa voisi kääntää sanalla luottaa? Tähän UT2020-käännöksen tekijät ovat usein päätyneetkin. ”Älkää antako sydämenne järkkyä. Luottakaa Jumalaan ja luottakaa minuun” (Joh. 14:1).
Mietipä näiden sanojen sävyeroa: usko ja luottamus. Usko voi olla passiivista. Voin heittäytyä sohvalle, nostaa jalat sohvapöydälle ja todeta uskovani Jumalaan. Voin passiivisesti uskoa jonkin asian olevan totta.
Luottamus sen sijaan vaikuttaa elämään. Jos luotan johonkin, toimin sen mukaan. Jaakob kirjoittaa: “Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani” (Jaak. 2:18). Usko on teon sana. Usko on luottamista Jumalaan.
Herra, näytä minulle jotain uutta luotettavuudestasi!
Luottamusblogisarjan tekstit ovat uudesta Koko painolla -raamattutyökirjasta lyhennettyjä versioita. Lue kirjasta lisää tai tilaa se täältä.
Ja jos olisit kiinnostunut käyttämään näitä raamattutyökirjoja pienryhmän apuvälineenä, lue asiasta lisää täältä.
Comments