Ihanaa saada suositella sinulle luettavaa, sillä näistä kahta, Harnoa ja Haahtelaa, suositteli ystävä minullekin.
Olen asunut niin paljon ulkomailla, ettei minulla ole kovin vankkaa kotimaisen kirjallisuuden tietämystä. Luettavaa valitessa voi siksi tulla lamaannus. Vaihtoehtoja on liikaa. Mihin tarttua? Kenen suosituksiin voin luottaa saadakseni kristittynä turvallisen ja merkityksellisen lukukokemuksen? Myös tähän kannattaisi tietenkin pyytää Jumalalta johdatusta. Tässä on minun viime vuoden romaanisuosikkini.
Top three romaanini 2022
1. Sally Salminen, Katrina, (1936, Louise Billeng 2018)
Mikä löytö! Kuinka on mahdollista, etten ollut kuullut Salmisesta ennen? Häntä oli ehdotettu Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi jopa kolmesti, ennen Frans Emil Sillanpäätä. Ehkä häntä ei ole noteerattu suomalaisen kirjallisuuden klassikoksi, koska hän kirjoitti ruotsiksi? En tahtoisi ajatella, että hänen sukupuolellaan olisi ollut merkitystä. Ennen Mika Waltaria, hän oli eniten käännetty suomalainen kirjailija ja Katrinasta on tehty myös elokuva.
Katrinassa on todella taitavaa ja syvällistä ihmistuntemusta. Se kertoo vauraasta ja vahvaluontoisesta pohjalaisesta Katrinasta, joka rakastui yksinkertaiseen reppana-Johaniin ja muutti tämän vaimona ahvenanmaalaiseen saareen alkeelliseen mökkiin. Aluksi Katrinan kohtalo tuntuu ylitsepääsemättömän traagiselta, mutta Salmisen armollinen kerronta auttaa ymmärtämään myös Johania sekä myöhemmin heidän lapsiaan. Kirjassa kerrotaan oivaltavasti Katrinasta ja hänen perheestään sekä pienen Vardön saaren ihmisistä, joista normaalisti kukaan ei voisi olla vähempää kiinnostunut. Juuri se korostaa sitä, että jokaisen pienen, tavallisen ihmisen elämä on arvokasta. Jokaisen elämästä voisi kirjoittaa kirjan.
2. Tua Harno, Kylmän sodan tytär (Otava 2020)
Vakoilutarina -80-luvun Suomesta avaa aivan uuden maailman, ja Harnon lähestymistapa raikkaan näkökulman siihen erityisesti isän (amerikkalainen vakoilija) ja tyttären (suomalainen äiti) suhteen kautta. Nautin oivaltavasta juonesta ja syvällisestä ihmiskuvauksesta. Tämän innoittamana luin Harnon edellisetkin kirjat Ne jotka jäävät (Otava 2013) ja Oranssi maa (Otava 2015). Mielenkiinnolla seuraan, mitä häneltä ilmestyy seuraavaksi.
3. Joel Haahtela, Jaakobin portaat (Otava 2021)
Tässä syvällisessä ja hieman mystisessä pienoisromanissa, päähenkilö matkustaa Jerusalemiin hakemaan Jerusalem-syndromaan sairastunutta veljeään. Kristillinen maailmankuva on koko ajan läsnä, vaikkei sitä alleviivata. Kirjassa yritetään sanoittaa näkymätöntä, avata sekä rikkoutunutta mielenterveyttä että hengellisyyden ja rakkauden kaipausta. Loppuratkaisu kuvasi minusta oivaltavasti sitä, miten Jumala on ajan ja paikan ulkopuolella, ja voi siksi esim. parantaa menneisyyden haavoja näyttämällä jonkin uuden näkökulman menneisyyden tapahtumasta viemällä takaisin siihen hetkeen. Vielä pitää mainita, että kirjan kansi oli erityisen kaunis. Tämä oli kolmiosaisen sarja kolmas osa. En ole vielä lukenut muita, mutta luin aikaisempaa tuotantoa: Lumipäiväkirja (Otava 2008).
Muissa postauksissa on tieto- ja viihdekirjallisuuden sekä elämänkertojen sekä englannin kielisten kirjojen suosikkini 2022.
Hei Maarit! Sait minut kiinnostumaan tuosta Sally Salmisesta! Jospa joskus kerkeisin siihen! Mä tykkäsin aivan suunnattomasti Ulla-Lena Lundbergin teoksesta Jää, joka voitti Finlandian 2012. Kerronnan kauneus ja saaristolaiselämän kuvaus sekä kirjailijan omaan sukuun liittyvä tarina oli riipaiseva kokemus! Nyt sain joululahjaksi pojaltani Lundbergin Liekinkantajat, jota en ole vielä ehtinyt avata. Samalle kerronnan tasolle yltää Pauliina Rauhala Taivaslaulunsa kanssa, aivan huikeaa tekstiä! (vuoden kristillinen kirja 2013).