“Ähäkutti, siitäpäs saitte!” ajattelin vahingoniloisena, kun ihmisille, joita pidin ‘vihollisinani’, kävi ilmeiseksi, että Jumala olikin kanssani. Vihollisiksi saatoin kokea ihmiset, jotka olivat toimineet minua kohtaan mielestäni epäoikeudenmukaisesti.
Psalmi 23:5 lupaa: Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Onko herkkupöydän ääressä syömisessä vihollisten nähden tosiaankin kysymys tällaisesta? Ketkä ovat vihollisiani?
Paholainen on tietenkin vihollisemme, kuten jo blogissa 5 kirjoitin, mutta meidän kuuluu ottaa huomioon myös kaksi muuta aina läsnä olevaa vihollistamme, nimittäin oma lihamme ja maailma. Paavali kirjoittaa: “Ruumiissahan on haluja, jotka vastustavat kiihkeästi Henkeä ja joita Henki vastustaa. Ruumis ja Henki sotivat toisiaan vastaan, ettekä siksi tee mitä tahtoisitte.” (Gal. 5:17 UT2020)
Myös maailma ympärillämme on vihollisemme. Jaakob kirjoittaa: “Ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, hänestä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaak. 4:4 Raamattu kansalle)
Jumala loi maailman hyväksi ja kauniiksi, mistä voimme nauttia. Raamatun alkulehdiltä luemme, että synti kuitenkin rikkoi maailman ja teki Saatanasta sen valtiaan. Maailman ystävyydellä siis tarkoitetaan ‘maailmallisuutta’, joka ei tunnusta Jumalan herruutta.
Nämä kaikki kolme vihollista, Paholainen, liha ja maailma, houkuttelevat syntiin: ylpeyteen, ahneuteen, tuomitsevuuteen ja muihin synteihin. Syntieni vaalimisen seurauksena rakennan välimatkaa Jumalaan. En luota häneen. Menetän rauhani ja vapauteni, kykyni nauttia Jumalan siunauksista.
Ylpeyden näivetystä
Yksi näkökulma katettuun pöytään vihollisten läsnä ollessa on kutsua vihollisetkin syömään. Jospa siunaisinkin vihamiehiäni? Näin vihollisen uhkalta taittuisi kärki. Jeesus opetti: “Minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.” (Matt. 5:44)
Tätä kutsutaan vastakkaisessa hengessä elämiseksi. Silloin ihminen päättää toimia tavalla, joka ei luonnu itsestään. Esimerkiksi jos joku niin sanotusti silittää sinua vastakarvaan, et maksakaan samalla mitalla. Joskus olen antanut minua ärsyttävälle ihmiselle salaa jonkin lahjan tai pyytänyt sanaa Jumalalta ja rohkaissut häntä sillä.
Vuosia sitten tein päätöksen, että alan näivettää ylpeyttäni vapaaehtoisella nöyrtymisellä aina kun vain mahdollista. (No, en aina pysy päätöksessäni, mutta se kyllä hillitsee käytöstäni ainakin jonkin verran.) Kun esimerkiksi kerran menetin malttini epäkohteliaalle myyjälle ja lähdin kaupasta kannat kopisten, palasin parin päivän päästä pyytämään anteeksi.
Voisiko olla niin, että Jumalan huolenpito on niin ylenpalttista, että minulla on varaa toimia vastakkaisessa hengessä silloinkin, kun oma liha ja maailma pitää sitä naurettavana? Koskisiko tämä myös raha-asioita?
Etelä-Afrikassa asuessani pyysin kerran yhdysvaltalaista ystävääni tuomaan kameraani uuden objektiivin, kun hän tuli käymään luonani. Tilasin sen hänen osoitteeseensa, ja hän toi sen. Myöhemmin tajusin, että siitä olisi tietenkin pitänyt maksaa tullia. Mutta sitten sen hintahan nousisi, ja järjestelyn tarkoitushan oli juuri säästää rahaa.
Asia ei jättänyt rauhaan. Koska toimeentuloni tulee henkilökohtaiselta kannatusrenkaaltani eli perimmiltään luotan raha-asioissa Jumalaan, haluan erityisen tarkasti toimia oikein ja sääntöjen mukaan kaikessa rahaan liittyvässä. Kuinka Jumala voisi siunata minua, jos toimisin epärehellisesti?
Kun seuraavan kerran ajoin jotakuta vastaan Kapkaupungin lentoasemalle, menin kuitteineni tulliviranomaisen puheille ja olin valmis maksamaan objektiivin tullimaksun. Iloni oli suuri, kun virkailija sanoi, ettei minun jälkikäteen tarvitse maksaa sitä.
Missä kohtaa sinä voisit harjoitella Jumalaan luottamista, jotta toimisitkin vastakkaisessa hengessä? Tai voisitko luottaa Jeesukseen raha-asioissakin niin, että vaikka kuuliaisuuden seurauksena inhimillisesti näyttäisi tulevan tappiota, toimisit silti hänen antamiensa ohjeiden mukaan? Väitän, että se tuo entistä enemmän vapautta luottaa Jumalan huolenpitoon muillakin elämänalueilla.
Kuvateksti:
Psalmissa 23 Jumala kutsuu herkkupöytään vihollisten silmien edessä, mutta mitä jos kutsuisit vihollisetkin syömään? Kuva: Pixabay
Luottamusblogin tekstit löytyvät kokonaisuudessaan Koko painolla -raamattutyökirjasta. Lue kirjasta lisää tai tilaa se täältä.
Ja jos olisit kiinnostunut käyttämään näitä raamattutyökirjoja pienryhmän apuvälineenä, lue asiasta lisää täältä.
Comments